Kesannon Partacolliet

Some round pen exercises have been taken with Niisi at home pasture. It seems we need to learn something...

Pertti took a round pen exercise on Friday evening with Niisi. Our pen is relatively large and all 6 ewes plus 3 lambs were there then. Ewe with lambs, Moona (those who know her know her habits and size, which is more like XXL...), has decided that A Puppy is definitely not going to move her nor her lambs. She turned several times against Niisi and the rest of the time she tried to stay behind person-in-charge. With one expression; she is pain in the ass :-( Only way we made it work was to have two of us working there: The other one was walking in front of the sheep and the other one was securing Niisi with the long line. Remember, Pertti is teaching her not to rush towards sheep and so far she has no stopping command whatsoever, so long line is an only opportunity to control the speed. This two person method was satisfactorily working and Niisi was able to move the sheep well.

Today I worked Tykki first and we drove the same configuration of ewes and lambs into the round pen. This time Pertti took off Moona and lambs and worked only the rest five ewes. This worked perfectly well: this bunch moved easily and lightly with the power of puppy. It was very nice to see her focusing the sheep, moving them and also stopping. I think they had an exercise of 2 minutes at maximum which was perfect time, Niisi concentrated the complete time and did not take any secondary functions there.

Lesson learned: modify your flock to match your puppy's abilities ;-)

P.S. Don't forget to browse the photos in "Galleria Picasassa". I think there are some relatively newly added pics in some of the folders...

No just, juuri kun luulin, että elämme rauhallista maalaiselämää ja olin sisällä kiskaisemassa päälleni maalausvaatteita, alkoi laitumelta kuulua ihan järjetöntä karitsamääyntää. Ihan hirveätä, katkeamatonta ja kovaäänistä. Mitä ihmettä? Kuulin kyllä, että vain yksi kerrallaan määkyi, mutta tosi, tosi kovaäänisesti. Koirat keräili tietty luunsa terassin alta ja kuopistaan ja olivat keskellä pihaa, Petsu tietty haukkumassa lujaan ääneen, kun pääsin sisältä pihalle. Kuulin, että karitsa määkyi siellä väärällä puoliskolla laidunta, kääk! Millä se sinne on päässyt? Etsin kengät ja säntäsin katsomaan aidan viereen ja totesin, että uuhet on väärällä puoliskolla laidunta ja sitten kuitenkin kuului yhden karitsan määyntää sieltä puoliskolta, missä uuhien olisi pitänyt olla, ja välillä toinen vastasi sieltä väärältä puolelta. Mikä sotku!

Pikadumppauksella varsin vastahakoinen (ja haukkuva) Petsu sisälle, sitten Niisi syliin ja se dumpattiin koirakeittiöön myös. Tykki ei vastannut huuteluihini, joten pelkäsin sen aitoneen ja olevan jahtaamassa karitsaa, siksi kiire, mutta muut täytyy saada sisään ennenkuin on isompi sotku käsissä. Sydän kylmänä otin remmin naulasta ja läiskäsin oven kiinni. Perhana, avaimet ei roikkuneetkaan ovessa! Onneksi oven kopsahdus sai Tykin liikkeelle navetan ovenedusmontusta, joten yksi huoli katosi siinä, koska silloin se ei voinut olla omin luvin paimentamassa. Koska karitsa huusi edelleen ja ajattelin, että jokin syy uuhilla on punkea poikia lähemmäksi ja kyseisen syyn takia kannattaa ne ajaa takaisin omalle puolelleen ;-) (+ että karitsa oikeasti huusi sikaäänekkäästi), niin totesin Tykille tulleen käyttöä oikeisiin töihin.

Kun menimme laitumelle päin näin, että karitsa yrittää hädissään aidan läpi ja yli ja kaikkea, vaikkei koiraakaan ollut näköpiirissäkään siinä vaiheessa vielä kunnolla. Tykki narussa menimme ja karitsa onneksi pakeni meitä porttia kohti ja suhahti siitä läpi muuhun porukkaan - ja vaikeni (onneksi, koska huuto alkoi käydä hermoille). Väliportista oli "ihan pikkuisen" irronnut yksi pystylauta, tietysti reunimmainen ja kas, portinhan saa silloin helposti puskettua auki ja lampaat pääsee ihan helposti ja vapaasti kulkemaan aukosta! Miten kätevää!

Sitten "ei muuta" kuin portti auki kunnolla, roudasin paikalle yhden metalliportin odottamaan (mainioita kapistuksia nuo grindenit) ja lähdimme kävelemään kohti uuhia, jotka ne, ja pässipojat aidan toisella puolella, säntäilivät ihan simona. Tilanne vaikutti siis huolestuttavan kaoottiselta... Iskostin omaan päähäni ajatukset, että lampaat ovat minun, sikailua ei sallita ja lampaat siirtyy nyt puoliskolta toiselle rauhallisesti. Kävelin Tykin kanssa sopivalle etäisyydelle, otin siltä narun pois pannasta ja se jäi paikalla makuuseen. Mainiota! Lampaat haltuun (aikas hyvin ja nätisti, vaikka itse sanonkin) ja pääsimme irti aidasta (ja pässit jäi silti edelleen toiselle puolelle) ja kävelytimme uuhet ja kartisat yhdessä tuumin lohkon yli ja portista omalle puolelleen. Kameli, ei kun Tykki, naruun (ei sen hermo oisi pitänyt siinä kohtaa paikallamakuuta ilman henkistä ja pientä fyysistä apua), puuportti kiinni, metalliportti eteen, haimme toisen vielä vahvikkeeksi Tykin kanssa ja sitten huokasin jo hiukan.

Koska tilanne oli ollut Tykille suorastaan kiihdyttävä (ja ehkä vähän jännittävä minullekin, tai ainakin yllättävä), otimme lampaat vielä ojan nurkalta haltuun, kuljetimme ne pyöröaitaukselle, avasin portin ja sinne suhahtivat. Tykille siis jäi toivottavasti mielenrauha, että sinne jäivät. Poiskin käveltiin hyvässä kurissa ja järjestyksessä; ei paha vaikka itse sanonkin!

Tänään on siis tiedossa portin korjausta, ja Tykki sai riittävästi reenausta tälle päivälle (varsinkin kun oltiin tehty jo yksi meditaatioreeni aiemmin aamulla) :-) NYT menen maalaamaan niitä ikkunapokia...

Eilen oltiin reenaamassa Somerolla. Oltiin vähän kahden vaiheilla mitä tehdä kun oli niin kuuma, mutta mentiin sittenkin. Loppujen lopuksi sää olikin ihan ok, koska taivaalle kerääntyi pilviä ja tuulikin siinä aakeella laakeella. Ei paha noin paimennuksen kannalta, vaikka pilveen vetäytyminen oli varmaankin esisoittoa tämän päivän ukkosrintamalle.

Pertti on ottanut tämän kahden koiran raskaan tehtävän ja teki hommia sekä Petsun että Niisin kanssa. Petsu meni tosi hienosti, sellaisia tavallisia pieniä "säntäilyjä" siellä oli jokunen välissä, mutta ei mitään sikailua. Niisin eka pikkupätkä meni oikein kivasti: se on kovin kiinnostunut lampaista ja työn teosta ja kerää lampisia hyvin nippuun. Näimme myös muutaman niputtamisen jälkeen oikein mallikkaan pysähtymisen tasapainoon ja vieläpä aika kauas. Toisella kerralla, ihan lopuksi, taisi neitiä jo vähän väsyttää, koska tuli pari turhaa juoksua lampaiden keskelle. Ekalla kerralla neiti oli kovin hämmentyneen näköinen siitä. Saattoi nähdä ajatuskuplan pään päällä: kuinka ne nyt noin meni? Mitä nyt pitäisi tehdä, kun lampaita on joka puolella? Pertti saikin hyviä neuvoja koittaa ohjata neitiä kiertämään ja ettei suoraan lampaita kohti saa juosta, vaan kävellä niin eikä pelotteluvauhdinotto ole tarpeellinen lampaiden kanssa, vaan rauhallisella liikkumisella saa aikaan ihan hyvin haluamansa lampaiden liikkumisen.

Me Tykin kanssa jatkoimme raatokureilua ja lampaille piti päästä vain luvan kanssa. Meni joo ja meni ei, mutta toivottavasti se siitä kehittyy... Sitkeä koira se on yrittämään tehdä hommia. Loppupuolella alkoi näkyä siitä (ja varmaan minustakin) lämpimän sään vaikutukset eli alkoi tulla turhaa häröä hommaan.

Yö oli vielä tosi kuuma meillä sisällä, mutta tuossa aamupäivällä ukkosti ja nyt on vähän raikkaampaa. Se olikin Niisin eka ukkonen, ainakin täällä. Se hiukan arveli Petsun haukkumista (inha tapa suupaltilta koiralta, haukkua ukkosta...), mutta sitten päästiin sopuun kaikkien kanssa - ja siihen auttoi purkillinen ruokanappuloita. Petsu sai niitä etsittäväksi lattialta, Tykki lattialta etutassujen välistä (oli makuuasennossa) ja Niisi oppi "avamaan" lattialla olevan nyrkin koskemalla sitä ensin kirsulla ja heti perään tassulla (oikealla, yleensä). Mikä hyödyllinen taito, mutta säännöt saattaa siinä pelissä muuttua seuraavaan kertaan mennessä!

Pertti valikoi parhaasta päästä kuvia paimennusleiriltä ja laittoi niitä tuonne Picasaan. Aika vähän kuvia tuli otettua tällä kertaa, mutta osui sinne sentään leirikuva, missä on lähes kaikki ihmisosallistujat mukana.

Pertti made a selection of photos from herding camp. You can find them in "Galleria Picasassa". We did not carry camera all the time, that's the reason for not having all the participants in action pics. Camp photo does not include all the dogs and even some humans are missing...

Niisi was 11 weeks old when she was first time in a herding camp a week ago. She had shown interest to sheep already at home but since we had already booked us to a camp (to be honest, I was one to organize the camp) Pertti decided to give Niisi half of Petsu's turns. Petsu, though in good shape for 11 year old, is not exactly young anymore and he seemed not to mind sharing his time with Niisi.

Niisi was doing well in the pen. On Saturday the periods she concentrated were only seconds but on Monday she too a total of 2 minutes session and was focusing a lot to sheep and work. After Monday Kimmo, the coach, said that now Niisi may start to practice self-control now that she has turned on to sheep. Niisi was also thrilled to see her sister Nelli on Saturday. They were playing a lot close to the herding pen and also discovering the world elsewhere, like in the muddy places ;-)

At the end of the camp we had a Ranch competition and Petsu with Pertti took second place. We did not do so well with Tykki, but managed to do most of the course before time ended. We all had good time in the camp and Niisi learned new things additional to herding: camping in a small cottage, sleeping in car crate, socializing with people and dogs,...

Yesterday we had our traditional Midsummer party with traditional friends here and also traditional weather. Yes, it started to rain and rained quite a lot. Luckily we are already used to this and our festival area has nowadays a dry place to eat outdoors :-) Niisi was like a fish in the water with all the dogs, babies and people, but now she has been sleeping most of the day; little puppy...

Keräilläänpä itseämme lähemmäs oikeata aikaa tällä päivityksellä, kun juhannuskin pukkaa päälle ja silloin tulee varmasti lisää tarinaa (onhan tulossa Kesannon jo kuinka mones perinteinen juhannus).

Niisin elämän eka leiri, ja vieläpä paimennusleiri, oli viime viikonloppuna. Niisihän täytti torstaina 11 viikkoa ja oli kyllä ainakin tämän leirin ehdoton kuopus ja myös kaikkien lellikki (paitsi ehkä toisten koirien...). Sillä oli ehdottomasti Hienoa isolla H:lla ja upeeta ja ihquu ja kaikkee!

Se hengasi ympäriinsä, lauantaina leikki ja mm. seikkaili ojissa kovasti siskonsa Nellin kanssa ja nukkui aina välillä milloin missäkin, yleensä kuitenkin omassa yksiössään autossa. Nukkui jopa silloin kun molemmat pojat haukkua mekasti omissa yksiöissään noin 50 sentin päässä Niisistä...

Kyllähän se reenasi paimennustakin. Kimmo oli sitä mieltä, että tässä vaiheessa ei kielletä, ei kutsuta pentua pois lampailta, remmi ei saa nykiä eikä mitään, vaan pentu saa tehdä ihan vaistonsa mukaisesti hommia. Itse asiassa, kun pentu sai tehdä lauantaina ja sunnuntaina molempina päivinä kerran hommia ja maanantaina kerran, niin edistymistä oli havaittavissa kiinnostuksessa ja "työtuokion" ajallisessa kestossa. Ehkä jonain päivänä näistä joku ehtisi tehdä koosteen juutuubiin. Maanantaina pikkuneiti tosiaan jo juoksi lampaitten perässä ja kiersikin niitä. Etäisyys oli pennuksi ihan mukava ja reenisessio taisi olla peräti kaksi minuuttia pitkä :-)

Niisi itse asiassa käytti Petsun reeniaikaa, sillä ikä painaa jo sen verran, että Pertti päätti reenata vain puolikkaat päivät Petsua. Se taisi olla ihan hyvä päätös, sillä nyt jo herra oli välillä aika väsynyt, vaan ei ihan puhki. Se jaksoi maanantain leirikisassakin, teki hyvää työtä ja sai Kimmo-tuomarilta maininnan: Vanha jaksaa!

Meillä on selvästi edessä Tykin kanssa joku tovi reenikertoja siten, että käymme lähinnä kävelemässä laitumella ja paimentamaan pääsee kerroista vain harvoin. Tehtäiskö tätä vaikka pari viikkoa... Se osaa asioita, mutta osaa niitä mielestään niin hyvin, ettei läheskään aina tarvitse kuunnella minua saati malttaa mieltään. Zen-reeniä kehiin :-)

Niisin saldo elämän tavallisten touhujen opetteluista oli tehdä joko ekaa kertaa ja/tai tottua: matkustaa pakun sikaosastolla, kolme yötä leirintäalueella pienessä mökissä, valjaat päällä pidempiä pätkiä, sikaosastolla nukkuminen keskellä melua, iso määrä partiksii, bortsui, lampaita ja ihmisii, niin ja roppakaupalla sosiaalistumista. Ainakin nämä.

Leirillä oli muuten kovasti paljon väkeä; lauantaina meitä oli eniten 19 koiraa (+Niisi) sekä lisäksi vielä turistina pari lisäihmistä sekä Nelli-pentu. Vielä maanantainakin taisi olla 16 koirakkoa mukana. Liekö tämän vuoden suurin partisleiri? Leirillä reenattiin, kisattiin lopuksi ja osa suoritti taipparinkin (tulokset löytyy muualta täältä sivuilta). Kiitos kaikille mukana olleille, ilman osallistujia ei ole leiriä ja ilman mukavia osallistujia ei ole mukavia leirejä!

I just realized I have made no proper update in English to introduce Niisi, our newest addition to the pack. Niisi is offspring of Rilla (Hill Trails Zsa Zsa) and Wolfie (Brambledale Black Bob) and was born of april day, 1st April 2010. She is 10 weeks today and growing like a weed (like my mom used to say).

She seems to be very lively puppy and quite a character. She loves to take contact to humans, which is not a bad thing from a Beardie puppy. She has also nice response to "come", let's hope we can keep it ;-) Today she had decided to become an independent herding puppy. While I was walking the boys and Pertti was cleaning up the yard, she had twice gone through the fencing to meet sheep by herself. She is very interested in the sheep and seems keen to drive them. Let's see how she and Pertti will do together, and we hope to get good distance to her :-) Perhaps at the moment it would be clever to reinforce "that'll do" meaning a puppy can and should leave the sheep and do no more herding.

There will be photo and video updates in "Galleria Picasassa". Click that and see how our dogs, sheep etc are doing!

Ajan lennon huomaa siitä, että vasta kirjoitin tänne pitkän jutun, mutta siitä on jo kolme päivää. Voi huokaus sentään: näinkö sitä ihminen vanhenee?

Vunderpupi oli maanantaina taas työmaakoirana ja opetteli kovaa kyytiä ihmisten naruttamista. Jos ei huvittanut olla yksin huoneessa, niin vinkumisellahan saa palvelijat juoksemaan paikalle :-D Täytyy varoa, ettei kotona tapahdu samaa...

Maaanantain ohjelmistoon kuului myös sekä Tykin että Niisin paimennusreenit. Ne oli kyllä toisistaan kovin poikkeavat. Tykillä on näköjään vähän talvipatoutumaa ja intoa enemmän kuin pienehkössä kylässä eli meillä on edessä raatokurireenit mikä tarkoittaa, ettei mamman vierestä irrota ilman lupaa lampaille. Hetki on aikaa saada tämä kuntoon ennen paimennusleiriä, joten töihin vaan. Tänään keskiviikkona homma näytti onneksi paljon paremmalta, eiköhän se tästä helpota. Niin ne Niisin reenit tuli videoitua, mutta se on vielä aika rauhallisen näköistä menoa. Pertti harjoittelee lähinnä hallittavuutta eli sitä, että vaikka lampaat kiinnostaisivat, niin isännän kanssa kuljetaan ja luoksetulot on tärkeitä ja kivoja hommia.

Tiistaina Salka pääsi omaan kotiinsa eli Tuula palasi matkoilta. Salka oli varmaan kovin, kovin onnellinen, ainakin se näytti ihan siltä. Me palasimme harjoittelemaan kolmen koiran arkea, se olikin tässä melkein unohtunut vajaassa vuodessa.

Keskiviikon arkeen on kuulunut mm. luoksetuloharjoituksia broilerin kaulapalojen avulla. Pikkupennun kanssa kun reenaa luoksetuloa, on se kuin laittaisi rahaa pankkiin. Jokainen vahvistettu luoksetulo on kullan arvoinen vielä myöhemmin. Niisi poikkeaa meidän aiemmista partispennuista, sillä sille ruoka maistuu ja se jopa on ahne. Helpottaa reenaamista!

Juuri nyt täällä on rauhallista: Tykki katselee maisemia viherhuoneen ikkunoista, Petsu pöllyttää pehmokäärmettään keittiössä ja Niisi leikkii vinkulelulla (jouluaiheinen kumpikalkkuna). Voisikohan sitä itse siirtyä vetämään sikeitä sohvalle? Pennun tulo taloon kun saa aikaan univelkaa ihmisille... Näköjään ei kyllä auta; Petsu juuri suolisti käärmeen pehmosisukset lattialle - ei kun siivoamaan!

Ehkäpä ystävämme toivovat päivityksiä siitä miten Moonan pikku karitsat pärjäävät:
Viikko sitten syntyneet karitsat voivat oikein hyvin ja ulkoilivat tänä iltana toisen kerran elämässään tuossa pihassa. Moona veteli ensin ihan himoonsa vihreää ruohoa ja voikukkia, mutta jossain kohtaa mahan täyttyessä tahti hidastui. Moona muuttui "turvauuheksi" ja piti silmä kovana vahtia, ettei mikään peto tule viemään sen rakkaita lapsia.

Tykki sen sijaan on parina päivänä päässyt tekemään Oikeita Töitä eli viemään ja tuomaan muuta uuhiporukkaa laitumelle ja yöksi sisään. Uuhista huomaa, ettei liimalappu-Moona ole mukana, sillä ne sinkoilevat viiden biljardipallon tavoin ihan minne tahansa pitkin peltoa. Eivät siis pysy edes omassa porukassaan... Tykillä näkyy olevan hyvä silmä lampaille ja se on nyt reenaillut ihan oikeata etäisyyden pitoa, kun kerran muuten ei tule mistään mitään. Se myös itsestään pistää välillä maahan, kun tilanne näyttää siltä. Meidän ihmisten mielestä oikein hyvää paimenkoiran kehitystä ;-)

Passed dogs in herding instinct test can be found in Herding with Beardies in FInland -section. Go and see.
Hyväksytyt paimennustaipparitulokset löytyvät tuolta paimennusosiosta.

Meidän taloudella oli kivaa viikonloppuna. Lauantaina oli hellettä, kunnes tuli iltapuolella päivää ukkosta ympäristöön ja sunnuntaina enimmäkseen satoi tai melkein satoi ja vähän ukkostikin. Oli hieno nähdä, että enää ei lähellekään kaikki partikset pelkää ukkosta, vaan saimme tehtyä testit loppuun. Järjestelyt menivät hienosti, kiitos kaikille osallistuneille!

Pertti ja Petsu saivat molempina päivinä olla yksi näyttöpareista; Petsusta nykyään aika lailla tietää mitä ja miten se menee, vaikka toki nytkin laidalta näki, että lauantai oli parempi menopäivä. Meitä kyllä huvitti sivusta katsoa, kuinka Petsu aika epätavallisesti jarrutteli käännöksissä. Vitsailimme, että noinko se aiemmin on käyttänyt turkkiaan jarrupurjeena ;-) Petsu siis vaihtoi stailinsa kesätukkaan tuossa reilu viikko sitten. Totuttuaan se on tuntunut kovasti nauttivan uudesta tukkamuodistaan, ja niin 11-vee saakin jo nauttia! Se on muuten komeakroppainen veteraani, siitä ei pääse mihinkään - ja edelleen yhtä innostunut lampaista kuin ennenkin.

Muita näyttöpareja oli Tilda, Taffy ja Svensson ohjaajineen. Taisi mennä vähän vaihtelevasti porukalla, mutta eivät kovasti valittaneet, että ihan penkin allekaan olisi mennyt. Tykkiä ja minua taisi muutama ihminen lauantaina olla katsomassa (vaikkei olisi ollut väliksi...). Tykillä keitti aika lailla pääkopassa kauden alkaminen ja kuulo oli jokseenkin hukassa. Tänään sunnuntaina taas sitten olisi voinutkin olla joku katsomassa, sillä meni oikeastaan aika mallikkaasti. Painekattila-aivot olivat kohtuullisen vähäpaineiset tänään.

Muita Kesantoon liittyviä uutisia on seuraavia:
- Avaruusjazzien Äitee Miina Justiina on lentänyt tähdeksi taivaalle aivan liian nuorena ja komentaa jälkikasvuaan sieltä käsin. Osanottomme Eijalle ja Pekalle sekä jäljelle jääneelle laumalle
- Moona, tuo Kesannon kuulu tankkimainen lammas, synnytti menneellä viikolla tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kolme karitsaa. Vielä näyttäisi jälkikasvun elo ja olo oikein hyvältä ja pidämme peukkuja valoisalle tulevaisuudelle. Moona on erinomainen emä!
- Muut lampaat muuttivat ulkoruokintaan tällä viikolla, kun on ollut hellettä ja maailma on alkanut muuttua vihreäksi. Ovat tykänneet ;-)
- Pertti osallistui tallikisoihin ja elämänsä ensimmäisiin ratsastuskisoihin ristikkoluokassa (matalia hyppyjä). Kehui, että hevosella hyppäämiseen voisi vaikka jäädä koukkuun. Niin olemme erilaisia... Pertin kisavideo on juutuubissa löydettävissä.