Kesannon Partacolliet

Oi onnen päivä oli Tykillä ja Svenssonilla lauantaina, ja vielä sunnuntainakin! Veljekset tapasivat toisensa ja voi sitä vauhtia taas kerran. Ne juosta viilettivät yhdessä tuumin pitkin peltoamme milloin peräkkäin ja milloin rinnakkain ja selvästi ihanaa oli. Örinä ja pörinä kuullosti meidän ihmisten korviin seuraavalta:"Tyhmävelityhmävelityhmäveli - tosikivanähdätosikivanähdä - öörrrrööörrr- prrrbbrrröörr - jeejeemeollaankoiriapartiksiameollaan!" Tai joltain vastaavalta.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Vuosi täällä Kesannolla vaihtui useamman partiksen ja yhden suursnautserin ja ihmistensä kera. Pirkanmaan partikset olivat saaneet kutsun tulla meille viettämään vuoden vaihtumista, ja osa heistä vastasikin kutsuun saapumalla paikalle. Vuoden aikana olemme saaneet taloamme vähän paremmalle mallille eli käytössämme oli kaksi huonetta enemmän kuin edellisessä vuoden vaihteessa! Viherhuoneen sijasta tällä kertaa viihdyimmekin enimmäkseen ruoka- ja työhuoneissa.

Ihanaa, kun kotona on kolme partista ja on silti hiljaista ja rauhallista. Tästä kiitos ja kunnia taitaa mennä PirPar-porukalle, koska olimme aamulenkillä porukalla ja koirat sai juosta tukan hulmutessa ja tuulen suhistessa korvissa. Voiko paremmin Suomen 90 v itsenäisyyttä olleenkaan juhlistaakaan?

Taisimme hiukan hämmentää vastaantulleen miehen kahdeksankuisen sakemannin kanssa, minäkin hämmentyisin, jos vastaan tulisi tuhatta ja sataa yhdeksän partista ja kaksi cavalieroa ja vain viisi ihmistä... Erityisesti koira näytti olevan asiasta hivenen otettu.

Lupasin kirjoittaa tarkemmin Ruotsin partisyhdistyksen paimennusmestaruuskisojen radasta ja arvostelusta. Rata koostui seitsemästä tehtävästä, joiden sijoittelu näkyy alla olevassa ratakaaviossa. Maksimipisteet radalta olivat 100 pistettä, ja jokaisesta virheestä pisteitä vähennettiin. Esimerkiksi jos kaikki lampaat eivät menneet portista läpi, rokotettiin jokaisesta portin ulkoa menneestä lampaasta muutama piste. Tarkkoja virhepistemääriä minulla ei valitettavasti ole.

Tänään on tasan kuukausi jouluaattoon. Teinkin perinteitteni mukaisesti joulunalusajan ekan kerran riisipuuroa, ja aina se maistuu yhtä hyvältä ;-)

Joskus sitä ihmettelee, että mitä varten ihminen tunkee itsensä joka paikkaan lähtemään. Lauantaiaamuna oli jälleen kerran sellainen fiilis. Mieluusti olisin jäänyt kotiin ja vetänyt peiton korviin ja herännyt joskus, kun päivä valkenee (lue: puolilta päivin niin harmaana päivänä), mutta ei niin ei. Luvattu kun oli, niin liikkeelle piti lähteä ja ajamaan kohti Someroa katsomaan paimennuksen perusrataa.

Tykki ja veljensä eli Avaruusjazzit ovat tänään saavuttaneet kunnioitettavan KAHDEN VUODEN iän!

Nuoret herrat - eli pikku-ukot - ovat nyt parhaassa iässään, kai.... Pentukotkotukset vähenevät, mutta oppimishalukkuus ja kaiken innokkuus ei vielä vähene, vaan kyky moneen toimintaan ja oppimiseen sekä keskittymiskyky senkun paranee, kai...

Ainakin näin täällä meillä toivotaan. Tänään tosin on ollut jonkinlainen junnupäivä - pellolla piti juosta humppatukka hulmuten ja kiusata isoja poikia ;-)

Kun syyskuussa järjestetyt Ruotsin partacollieyhdistyksen paimennuskisat jouduttiin perumaan (Minna kirjoitti tästä aiemmin), järjestyi uusi yritys lokakuussa Uppsalan lähelle Mårtensbyhyn. Siellä oli alunperin ollut tarkoitus järjestää kisat vuonna 2008, mutta niitä aikaistettiin pikavauhtia.